MY WEEK AT THE SEA

Vihdoin sain valmiiksi postauksen viikostani nuorisopurjehduksella! Eihän tässä ole mennyt kuin vain n. 3 viikkoa hehe... Kuvia on tulossa aika reippaasti, joten toivottavasti jaksat lukea! Tämä koko juttu hokattiin (oikeestaan äiti hokas) Helsingissäkin vierrailleen Tall Ships Races-jutun kautta. Koko Tall Ships Races-kilpailu lähti Tanskasta Århusista ja laivat kulki Helsingin ja Riikan kautta Puolaan Szczeciin, minne kilpailu päättyi. Oma viikkoni purjehtien oli siis vasta kilpailun jälkeen eli kotimatka. Laiva, millä matkasimme oli nimeltään Helena ja se on kotoisin Turusta. Matkan etapit olivat Szczecin-Visby-Nauvo-Turku.

DAY 1
Iltapäivällä suunnilleen kuuden aikaan lähdimme perhoset vatsassa lentokentälle. Lento lähti noin 20 aikaan. Lähdin matkaan sukulaisen Pinjan kanssa ja lentokentällä me tavattiin Titta, joka oli myös tulossa purjehdukselle. Titta oli mulle ja Pinjalle ihan uusi tuttavuus ja saimmekin tutustua häneen matkan aikana. Me kolme olimme ainoat jotka menivät kahdella koneella suoraan Puolaan. Monet muista purjehtijoista matkasivat Berliiniin lentokoneella ja junalla sitten Szczeciniin. Hyvästelyjen jälkeen menimme turvatarkastuksista läpi ja koneeseen. Matka kesti noin 4-5 tuntia mukaan lukien Varsovan välilasku ja siellä noin tunnin odotus. Vihdoin pääsimme Szczeciniin ja Titta oli tilannut taksin hotellilta ja sillä päästiin suoraan hotellin ovelle. Päästiin hotellihuoneeseen ja suoraan nukkumaan! Aamulla heräiltiin ja kävästiin aamiaisella. Sitten pakattiin rinkat ja laukut ja lähettiin kävelemään kohti satamaa, missä Helena odotti. Oltiin katottu kartasta että sataman ei pitäis kauheen kaukana olla. Pian se näkyikin jo edessä!

Satamassa oli ihan kunnon häppeninkimeininki päällä! Paljon erilaisia huvipuistolaitteita ja kojuja.

Etittiin oikea laiva ja vietiin tavarat sinne. Oltiin ihan ensimmäiset oppilaat ja siinä sitten ooteltiin, että muutkin ilmaantuis. Pikku hiljaa ihmisiä alko saapumaan ja meille kerrottiin sääntöjä ja muita ohjeita. Oltiin Szczecinin satamassa siis yön yli ja vasta seuraavana päivänä lähettiin matkaan.

Meillä oli siinä sitten aikaa ennen nukkumaan menoa ja lähettiin kierteleen satamaa. Nälkä alko kasvamaan, joten kävästiin KFC:ssä, joka oltiin nähty jo hotellin ikkunasta.

DAY 2

Ensimmäinen yö ja keinunta tuntui hassuilta näin ekalla kerralla! Siihen kyllä tottui ja olihan sen aika tuudittavaa siinä liplatuksessa nukahtaa. Sitten koitti aamu kun lähdettiin! Kaikki oli vielä aika tuntemattomia, mutta kyllä siinä viikon aikana alkoi jo tutustumaan vaikkakin lisäviikko olisi auttanut asiaa. Ensin kun päästiin edes kunnolla avomerelle, niin madeltiin kuus tuntia kanavaa pitkin moottorilla. Aika alkoi mennä välillä vähän pitkäksi, joten pelailtiin välillä korttipelejä ja osa nukkui. Pikkuisen oli tuulta, joten parit purjeet oli jo ylhäällä. Me lähdettiin siis joskus 7-8 aikaan aamulla, joten satamassa ei ollut lähtöseremoniaa, mutta kun olimme päässeet kanavan loppupäähän, oli monet ihmiset heiluttelemassa ja kuvaamassa. Se oli loppuparaati, jossa kaikki laivat lipuivat avomerelle ihmisten hyvästellessä rannalta.

Voisinkin tässä hieman kertoa laivan vahtisysteemeistä ja muista. Eli meitä oppilaita oli n. 20 (en muista tarkkaa lukua) ja n. 14 oli suomalaisia ja 6 italialaisia. Ne italialaiset olivat tulleet purjehdukseen mukaan oman käsitykseni mukaan koulunsa kautta. Heidän englannin kielen taitonsa ei ollut loistavaa, mutta kyllä he sillä pärjäsivät. Koko oppilasporukka jaettiin hytteihin, jossa yhdessä nukkui 4-5 ihmistä. Oppilaat oltiin sekoitettu täysin, mikä helpotti myös tutustumista.

Meillä oppilailla oli vahtivuoroja. Vahteja oli kahdenlaisia; kansivahti ja standby-vahti. Kansivahti oli kannella; ohjasi ruoria, tähysti, tai muuten vaan vartioi ja oleskeli kannella. Esim. vartioida piti sillon, kun oltiin satamassa, ettei ulkopuoliset olisi tulleet laivaan. Standby-vahti oli taas kannen alla; teki ruokaa, tiskasi, siivosi ym. piti paikkoja siisteinä (paitsi ei hyttejä). Koko ajan oli joku hyttiporukka vahdissa. Yleensä kansi- ja standby-vahti kesti 4 tuntia. Aamiainen oli kello 8 aamulla ja standby-vahti alkoi esim. kello 4 aamulla, mutta ei kuitenkaan tarvinnut herätä neljältä laittamaan aamiaista. Hyttiporukka nousi vaikka 15 min aikasemmin laittaan sitä. Sitten standby-vahti sai syödä ja mennä vaikka takaisin nukkumaan. Eli yleisesti oli aika rentoa ja vapaata ja sai tehdä mitä halusi, kunhan piti omista vahtivuoroistaan huolta. Koko ajan joku siis vahti ja ruoka-aikoina joku laittoi ruokaa yms. Italialaiset saivat myös itse tehdä italialaista ruokaa koko miehistölle. He tekivät yksi päivä pasta carbonaraa ja toinen päivä lasagnea. Oli tosi hyvää!

Vihdoin päästiin avomerelle! Oli mulle ainakin ennennäkemätön maisema, kun vain meren ja taivaan raja näkyi. Näytti kuin edessä olisi maailmanreuna!

Päivä oli lämmin, kun liplateltiin eteenpäin kohti Visbyä.

Illemmalla alkoi kuitenkin tuuli jo yltymään, niin saatiin purjeitakin nostettua.

DAY 3

Tältä päivältä ei ollut kauheasti kuvia, mutta sinä päivänä mentiin suurin osa päivästä moottorilla eteenpäin. Se alkoi jo kyllästyttää ja kunnon purjehdus olisi saanut jo alkaa! Meille kuitenkin kerrottiin, että Visbyn jälkeen pitäisi olla aika myrskyistä ja silloin olisi luvassa tyrskyjä! Illalla minulla oli kansivahti hyttini kanssa 20-00. Illan pimetessä tähtitaivas tuli esiin! Se oli todella hieno tähtitaivas, varmaan hienoimpia mitä olen nähnyt. Taivaalle tuijotellessa huomasi myös koko ajan tähdenlentoja! Vahdin loputtua oli niin pimeää, että eteensä ei nähnyt ollenkaan! Kun yritin päästä hyttiini, minun piti vain koskettamalla seiniä yrittää päästä eteenpäin laivan keinuessa näkemättä yhtään mitään. Hytti kuitenkin löytyi ja riisuin päällysvaatteet ja menin suoraan iltapesuitta nukkumaan.

DAY 4

Aamuyöllä olimme saapuneet Visbyhyn! Heräsin ollessamme jo satamassa ja söimme aamiaista ja sitten sai lähteä kiertelemään kaupunkiin. Vietimme Visbyssä seuraavan yön ja vasta seuraavana aamuna lähdimme matkaan kohti Nauvoa.

Visbyssä oli ihania vanhanaikaisia kivikatuja! Kaupungissa oli myös juuri meneillään keskiaikaismarkkinat ja se näkyi joidenkin ihmisten pukeutumisessa.

DAY 5

Aamulla herätessäni olimme jo lähteneet Visbystä ja sen todellakin tunsi kuinka myrskyisä, mutta hyvä purjehduspäivä oli tulossa. Aamiaista syötiin laiva vinossa ja pöydillekin piti laittaa ns. mattoja, jotka estävät tavaroita liusumasta. Se oli aika hassua elää vinossa ympäristössä, koska ei sellaiseen ole tottunut! Joka paikassa kulkiessa piti ottaa jostain kiinni, ettei kaatuisi ja nojata vastakkaiseen suuntaan mitä laiva oli.

Me menimme Pinjan kanssa aivan laivan päähän katselemaan maisemia. Oli aika hurjaa olla siellä aivan päässä pienen paalun päällä meri alla. Pian alkoikin jo ripsomaan vettä ja ukkostamaan, niin me menimme pian takasin kannelle.

Hienot oli kyllä maisemat!

Visbyn jälkeen tosiaan oli myrkyistä! Purjeet nostettiin heti satamasta päästyä. Merenkäynti oli sen verran kovaa, että se alkoi näkyä ja tuntua pahoinvointina niin minussa kuin muissakin. Kun ruoantekoaika tuli, sitä tekivät ne, joilla pahoinvointi oli siedettävää tai ei ollut ollenkaan ja heitäkään ei ollut montaa. Itse en olisi voinut kuvitellakaan meneväni tekemään ruokaa kannen alle! Suurin osa miehistöstä siis nukkui tai istui tuijottaen horisonttiin pahoinvointisena. Ruokailun koittaessa ei sitä tullut syötyä kuin ehkä pari lusikallista. Olimme kuitenkin ostaneet pahoinvointilaastareita, jotka laitettiin korvan taakse ja ne auttoivat ainakin sen verran, että en oksentanut kertaakaan, mutta pahoinvointia se ei poistanut. Välillä mun piti käydä kannen alla laittamassa tuulipuku päälle ja toisella kertaa laastari korvan taakse ja siinä piti vain toivoa ja odottaa ettei yrjöäisi, sillä heti kannen alle mennessä huono olo yltyi. Istuimme sitten kannella tuijottaen horisonttiin ja pitäen samalla kiinni koko ajan jostain, ettemme liusuisi edestakaisin. Laiva keikkui ja oli vinossa niin paljon, että pystyssä pysyminen ja käveleminen olisi ollut aikamoinen haaste.

Äitini oli kuullut, että pahoinvointitabletteja ei kannata hankkia merisairauden estämiseksi, koska ne väsyttää todella paljon. Sen takia olimme hankkineet laastarit, koska niiden ei pitänyt väsyttää yhtään niin paljoa, mutta sen ne kuitenkin tekivät ja ns. vapaa-ajalla tulikin nukuttua aika paljon. En usko, että väsymys johtui ainoastaan laastareista, koska myös porukka, jotka eivät olleet varautuneet laastarein tai tabletein, olivat väsyneitä ja nukkuivat melkein koko ajan. Laastareissa oli myös toinen inhottava vaikutus, nimittäin kun oli ottanut laastarin pois, lähinäkö heikkeni ja näki sumeasti esim. lukiessa jotain.

^Minä pitämässä kiinni mastosta hurjassa merenkäynnissä. Kyllä sieltä silti hymykin irtosi!

Aallot pärskyivät kannelle asti (sekä naamalle)!

Iltaan mennessä aallot olivat rauhoittuneet ja saimme nauttia ihanasta (ja todella nopeasta) auringonlaskusta.

Minä ja Pinja katselemassa auringolaskua.

Minäkin sain siis tuota ruoria ohjata muutamaan otteeseen! Ruori oli todella herkkä ja kun käänsi vain vähän sitä, niin piti odottaa hetki että se näkyy laivan keulan suunnan muuttumisena. Ruorin vieressä oli siis kaikenlaisia mittareita. Oli mittari josta näkyi peräsimen kulman, mittari joka mittasi tuulta ja yksi joka mittasi solmuja eli nopeutta. Oli myös kartta, josta näkyi reitti, mitä pitkin tuli kulkea ja sen päällä viiva, joka vaihteli keulan osoittaman suunnan mukaan. Eli ruorin kääntäminen ja odotus. Sitten samaa toisteltiin ja yritettiin pitää laiva oikealla reitillä. Välillä suuntana oli 030 ja välillä 045. Ruoria oli ihan rauhoittavaa ohjata, vaikkakin koko ajan piti mittareita seurata. Kapteeni ja kokeneemmat merenkävijät sanoivat, että he katsovat suunnan pilvistä. Eli ottavat jonkun pilven ja koittavat pitää keulan esim. sen pilven kohdalla. Itse tyydyin mittareihin..

Tästä kuvasta en ole varma mistä kohtaa matkaa se on, mutta halusin sen laittaa silti näyttääkseni tuon köysivyyhdin joita näkyy varmaan muissakin kuvissa. Opittiin siis tekemään tuollainen ja sen 'tekemisen' nimi on koilaaminen. Koilaamalla laitettiin siis ylimääräiset köydet siististi pois tieltä esim. mastoon kiinni.

Yömaisemia ennen Nauvoa.

DAY 6

Viimeisen illan purjehdusviikollamme vietimme siis Nauvon satamassa. Siellä päästiin vihdoinkin suihkuun (lukuun ottamatta Szczecinin jääkylmää pikasuihkua)! Laivassa oli kyllä sellainen käsisuihku mutta siellä pienessä kopperossa suihkussa käyminen olisi ollut aika vaivalloista! Hiuksetkaan ei edes tuntuneet taikka näyttäneet kauhean likaisilta niin ei tuntunut olevan sille sitten hirveää tarvetta. Tämä taitaa muuten olla ainoa järkevä kuva sieltä. Ainakin oli hienon värinen taivas joka heijastui veteen!

DAY 7

Sitten sai alkaa matkan loppusuora kohti Turkua. Tämä Nauvo-Turku väli meni todella nopeasti ja en edes muista kauanko se kesti tunneissa! Oltiin varmaankin aika jännissä oottamassa kotiinpaluuta.

Kauniissa Turun saaristossa liplateltiin menemään.

---

Tämä oli tosiaankin elämäni ensimmäinen purjehdus ja viikko merellä. Viikkoon mahtui monia uusia tilanteita ja asioita. Mutta myös huonoja puolia. Suurin pettymykseni purjehdusviikkooni oli se, että meille ei opetettu oikeastaa ollenkaan purjehdukseen liittyviä asioita. Kerran näytettiin miten köysi laitetaan plokiin ja ruoria sain tosiaan ohjata ja opin siitä ohjauksesta sekä kerran minulle kerrottiin kaikkien purjeiden nimet, mutta nehän unohtuivat heti koska ne kerrottiin aika ohimenevästi. Koilaamisen kyllä opin ja parin solmun teon (nekin toiselta oppilaalta), mutta yleisesti solmujen tekoa ei opetettu ja jos niitä halusi osata, piti kysyä vaikka joltain oppilaalta tai gastilta taikka pyytää solmuopas. Emme siis oppineet esim. milloin mitkäkin purjeet pitäisi nostaa ja laskea tms. Olimme saaneet ennen purjehdusta postissa peruspurjehdusoppaan, mutta ei niitä asioita käyty viikollamme oikeastaa ollenkaan. Muistiinpanovälineetkin ohjeistettiin ottamaan mukaan, mutta ei niille tullut käyttöä. Tämä, että meille ei omatoimisesti kerrottu ja opetettu asioista, saattoi johtua siitä, että aika monet oppilaista olivat ennenkin purjehtineet ja tiesivät niistä asioista ja siksi ajateltiin, että ei tarvitse opettaa tai jos halusi tietää, piti kysyä. Mutta olisi se aika hankalaksi mennyt jos olisi pitänyt jokaista asiaa erikseen kysyä, koska minähän en tiennyt yhtään mitään purjehduksesta! Se jäi siis harmittamaan. Sen kaiken vapaa-ajan ja myös väsymyksen myötä tulikin nukuttua aika paljon! Mutta kyllä viikkoon mahtui myös plussia! Sain tutustua uusiin ihmisiin, sain itsevarmuutta ja sain tietää millaista on olla veneessä 20 muun kanssa keskellä merta! Nostettiin me myös isoa purjetta koko porukan voimin. Tyylillä: ''nyt!...nyt!...nyt!...'' Ja oli se myös ulkomaailmasta (sekä elektroniikasta ja netistä) vieroitusviikko. Jos siis haluaa rentoutua ja päästää arjesta ja huolista hetkeksi irti, suosittelen purjehtimista! Siellä keskellä merta kun ollaan, niin ollaan täysin ulkomaailmasta erossa. Ei kuule ajankohtaisia uutisia taikka kavereiden uusimpia päivityksiä Facebookiin. Nettiä ei ole, on vain laiva ja meri ympärillä. Voihan keskelle merta mennä myös tekemään vaikka töitäkin, sillä siellä olisi varmastikin rauhallista ja kukaan ei häiritsisi silloin kun ei olisi myrskyä.

Siitä en ole varma aionko jatkaa purjehtimista joskus aikuisemmalla iällä tai jonkun järjestön kautta vai en, mutta ainakin tämä viikko oli yksi uusi ja todellakin erilainen kokemus lisää! Sain oppia uutta ja se on aina positiivinen asia! Heti purjehduksen jälkeen minulla alkoi seuraava uusi kokemus/koettelelmus: lukio! Nythän lukiota on jatkunut jo parisen viikkoa ja hyvin on lähtenytkin käyntiin! Hommaa tuntuu riittävän ja varmasti seuraavat kolme vuotta tulevat olemaan elämäni haastavimmat vuodet valintojen ja opiskelun puolesta. Uskon silti selviäväni, ovatha monet monet muutkin!

Ja tässä vielä loppukuva Pinja ja minä lentokoneessa jännittyneinä lähdössä matkaan!

Toivotan sinulle hyvää syksyä ja toivottavasti jaksoit lukea sepustukseni loppuun saakka!:)